Ja löytökoira - ihana sellainen - Mia |
Me Onnin kanssa oltiin lupauduttu töihin sinne Kodittomat Bulgarian koirat ry http://bulgariankoirat.com/ puitteissa,
oltiin lupauduttu hankkimaan termarit kahvia ja teetä varten,
ja lisäksi kehäsihteeriksi mätsäriin. Kaikki hommat tehtiin :)
Hillan ja Mian kohtaloksi jäi tällä kertaa jäädä kotiin
Keskusteltiin Mian kanssa että hänen ei kannata vielä lähteä sinne kohtalo- / lajitovereita tapaamaan kun minä en ehdi olemaan heidän kanssa, ja se tuntui passaavan. Miaa vielä pelottaa vieraat koirat, niin opetellaan aivan rauhassa vähän kerrallaan. Mia on muutenkin kovin mukavuutta rakastava. Se painelee aamuisin kun lähden töihin, ensimmäisenä nukkumaan ja kun palaan Mia tulee viimeisenä vastaan. Hillalle käy kaikki, mukaan tai ei - se on niin Hilla - iihhana labbatori.
Onni lähtee mukaan jos vaan pääsee. Onni voisi olla vaikka koiramaailman suumahher, niin paljon se tykkää autoilusta, ei siis haittaa vaikka kaikki ei olisikaan niin koiramaisen ihanaa. Välittömästi kun olin keittänyt termareihin kahvit ja vedet ja pakkasin ne + kassin autoon - jonotti Onni jo omasta ovestaan sisään. Oma ovi = vänkärin paikka :D , oikeasti ei mikään hymyn asia mutta mun pitäis saaha se turvajuttu siihen penkkien taakse !
Matkaan kohti Oulua ja Lammassaarta.
Anne tuli ihanien Espanjan koiriensa ja miehensä kanssa pitämään kanttiinia. Termarit Annelle ja me Onnin kanssa lähdettiin ottamaan mätsäri ilmoittautumisia vastaan.
Kun itse näyttely alkoi Onni joutui kiinni puuhun siihen lähelle, ja siellähän se oli myös Ninan ihana sènjorita <3
Katsoin Onnin haukkukuplaa, kun se puun alla odotti - rusettipäisen Espanjan sènjoritan kanssa, luki kuplassa, että "jos tämän oisin tienny niin kottiin oisin jääny, täällä puun alla karvaturrin kanssa".
Onni ja Ninan koira jonka nimeä en muista mutta tiedän sen olevan Espanjan tyttöjä eli Sènjorita |
Onni nyt kun on sellainen, että leikkii vaikeasti tavoiteltavaa eikä halua kenellekkään paljastaa ettei ole enää aivan priima "kundi", mutta loppu viimein hyppää typyjen selkään jos vaan pääsee. Se on yrittänyt Miaakin opettaa - ei Mia sellaisesta välitä - höh. Sieltä kehän laidalta kun tätä paria seurasin - kuulin ainakin yhden yhteisen dueton. Harmi, kun Ninan kehä loppui aikaisemmin niin Onni meinasi jäädä yksin. Menin ja hain Onnin mun kans kehäsihteeriksi ja johan tuli hyviä valintoja :D
Näyttely osaltamme oli ja meni kivasti - sitten kahville ja Onnille pala kasvispiirakkaa ( ja jos joku juoruaa Onnin ravintoterapeutille ja personaltrainerille siellä fitfarmilla, niin saa kuulla haukun - kuulemma - niin oli jo nälkä) - Kasvispiirakasta puheenollen Onni kummasteli kovasti kun tuomari moitti aivan helvetin laihoja koiria "lihavaksi", että pitää grillikauden läskit laihduttaa pois - tsiisus - Onni rukkaa on pidetty kauhealla kuurilla jo monta kuukautta ja se läski siellä turkin alla on muuten tiukassa.!!! Kaikki laihduttaneet sen tietävät - paitsi julkkikset joille kaikki on helppoa :/.
No otettiin kuitenkin rennosti, juotiin kahvit, syötiin piirakat ja sillä siisti !
Sitten katottiin Best in match show kehää - ja kyllä kait Onni voi sanoa että on "sukua julkkikselle"
- keneenköhän tuo koira on tullut kun tykkää julkkiksista??? ( lukekaan Pohjois-Karjala blogi)
Nimittäin siellä voitto tuli ensinnäkin Raaheen Sileäkarvaiselle Collielle "Masalle" ja omistajalleen Kaisalle <3 ONNEA -- HAU (molemmilla kielillä)
Toinen koira rivissä Iiris ja kolmas koira Masa |
Toinen ja kolmas oli jotakin - ei niistä sen enempää....
4. oli Sieläkarvainen Collie "Iiris" (kaverii!!!!) ja Päivi ja tietty Raahesta - ONNEA -- HAU
Tämä sukulaisuus - Masa ja Iiris on Onnille hyvän tutun ihmisen Sirpan kasvatteja Dane Amor kennelistä
http://www.daneamor.com/
kauniita koiria ja niin samannäköisiä ja kokoisia että pitää kysyä kuka on kyseessä :)
Oltiin siis voittajan ja nelosen + tietty kaikkien puolesta iloisia !!
Jos linjat on kunnossa ( niinku tuomari kehoitti, huom, muita koiria ), Onnikin voi joskus ehkäää...
jepulis, päivä alkoi olla lopuillaan ja aloimme keräämään meidän tavarat, kiitimme meitä autteneita ja pikkuhiljaa ajattelimme lähteä kohti kotia. Astuin autoon Onni edellä ja mietin, että kuka on oksentanut auton lähelle kun niin haiskahtaa?? Noo, mitään ei näkynyt mutta haju jäi. Eikait siinä muuta kun ajaa aivan kamalassa oksennuksen hajussa kotiin ja miettiä kuumeisesti mistä moinen tulee.
Koti pihaan päästyäni tulin ulos autosta huomasi että olin survonut, polkenut ja mitä vielä - ISOA KOIRAN PASKAA lattiaan - vanha sanonta kuuluu "Hajussa kasvaa jos olla jaksaa"
jee mulla on toivoa...
Yhtä asiaa Onni ei aio Hillalle haukkua, nimittäin makkaransyönti kilipailua - muuten sillä tulis
:/ märy :/
Kotona oli iloiset ystävät vastassa ja oli paljon Hillalla ja Mialla luettavaa vaatteista ja käsistä ja Onnin turkista päivän tapahtumista ja tavatuista ystävävistä !!!
Kiitos löytökoiralauantai <3
Otettiin niitä ilmoittautumisa Onnin ja Ninan kanssa |
Kehässä hieno lyhytkarvainen mäyris herra |
kovasti oli rotukoiria mutta Onni on leuhka kun siinä on monta rotua ainaki 2 |
meijän kehän punaisten 4 voittajaa |
Sunnuntai olikin löytömyyrä sunnuntai - joita minä hikipäässä pelastin mutta olkoon se oma tarinansa - ehkä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti