Böndeboogie - Mitä pässit - mikä boogie ?

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vaan saa aina asustaa..

Kävikö todellakin niin, että labradorinnoutajasta ja kahdesta x-rotuisesta koirasta tuleekin paimenkoiria?
Nurmeksen reissulla he olivat "melkein" paimenkoiria :)
Mielenkiintoinen projekti - mutta olen sitä mieltä että kannattaa kokeilla.  
Hillalla "paimentamisesta" on jo rutkasti kokemusta - tosin siinä nyt ei oikein osaa sanoa, että kuka paimensi ja  ketä :)

Leevi, Hilla ja Liina-Lumikki

Onni on vikkelä ja osaa väistää sopivasti jos tulee tiukka paikka :)
Miasta olen kuullut, että se on Bulgariassa ainakin ajattanut hevosia kovasti.

Siis lähtökohdat ovat mitä otollisimmat.
Hilla ainakin on sitä mieltä ettei sitä työntekoa niin vakavasti tarvi ottaa - kunhan tarkkailee "jostakin" että tilanne pysyy hanskassa :)

työnjohdollisia tehtäviä - kuuluu noutajan hommiin

Mistä siis on kysymys??  
                                          http://www.hakapelto.fi

                                          Lampaista - totta :)

Hakapellon Lampaat

vasemmalta;                 Hakapellon Dr Phil, H-D-vitamiini, H-Donjuan, H-Dick
                                     Kotoisammin Pikku Pili, Iso - D, Doni ja Dick


Kaikki alkoi tietty puhelinsoitosta ja siitä seurasi tutustumiskäynti sekä kysymysten kirjo mun puolelta Hennalle jonka lammastila on. Luin myös  Hakapellon kotisivut tosi tarkkaan. Sitten nettisurffailua ja nyt olen hankkinut jo huippu kirjan aiheeseen liittyen, Henna minulle sitä suositteli: 
                                 "Elämä lampaiden kanssa - lampaiden puolesta"
                                   Greta Stenberg
Siis kaikki oppi on tervetullutta.

Seuraava vaihe oli keritseminen ja sen opettelu - pitihän poikien käydä parturissa ( ja oikein parturin pakeilla)  - joskin tunsin olevani aivan kamalan huono ja hidas parturi verrattuna Hennaan (lammas tilallinen) ja Jenniin (harjoittelija) kuvasinkin ainoastaan  heidän rauhallista ja taitavaa työskentelyä - itsestäni otan kuvia vasta sitten taitavana keritisijänä - odottakaa mutta älkää pitkästykö :)

Hakapellon lammastila - Henna Äijälä

Jenni keritsemässä

Henna ja Jenni ja lampaat

keritsemisen jälkeen  matolääkkeet sekä loistorjunta-aineen laittaminen ja sitten  pojat autoon - muutto alkakoot !! 

Mitäpä koirat moisista "kiharakarvaisista" sanoivat??
Aloitetaampa vaikka Onnista

Aluksi Onni juoksi lampaiden aitaukseen apinan raivolla lampaille huutamaan. Onni totteli kyllä kun pyysin hänet pois, mutta kun se vaan on niin kivaa kiusata "pienempiään".
Onnin kanssa harjoiteltiin sitä, että lankojen sisäpuolelle ei ole asiaa muuta kuin pyydettäessä ja se meni perille heti - siinä kyllä taisi olla pieni vahinko auttajakin kun Onni sai langasta pikku tällin :/ surkia paikka....
mutta nyt Onni on pysynyt omalla puolella ja tulee vain jos pyydän lampaiden puolelle joten, - well done !!
Onnista ei ehkä ole paimeneksi vielä, mutta kuuliaisuus on kohdillaan - hyvä alku.

Hilla, vanha vuohipaimen, viis veisasi koko lampaista. Hilla laittoi automaattisesti pötkölleen aitauksen oikealle puolen. Tarkkailee lampaita hyvin rauhallisesti. Hilla on niin mukavuuden haluinen, ettei taida edes paimennukseen taipua :)

Mia, no joo... liian isoja, hitaita ja ja ja ... ne oravat, rusakot, päästäiset, hiiret ja myyrät, toisia saa jallittaa puuhun ja toisia kaivaa maasta - siinä on viehätyksensä ....  Mian kesäduuni ja vähän talvenkin.

Einari

Einari, hoitolainen, oli todistamassa tätä perheen lisäystä. Einarilla ikää jo 11v. joten hänenkin mielestä kaikki tuollaiset "ei koira urokset" olkoot !!
Einari on kaikkien kaveri, mutta "oikeana" poikana on joskus toisille uroksille vähän sellaisia machoilun piirteitä - se tuossa iässä suotakoon - onhan niitä ihmisissäkin kaiken maailman ikäloppuja Reetuja ym....

Niin, palataampa siihen päivän polttavaan kysymykseen - "onko labradorinnoutajasta ja kahdesta x-rotuisesta koirasta paimenkoiraksi?"

Mitä mieltä olette ?            Koskaanhan toivoa ei saa heittää pois - vai kuinka :D

Vai onko paimennus vaihtunut huomattavasti helpompaan jahdattavaan - marjastukseen ja marjoihin :D

Löytökoiralauantai

Ja löytökoira - ihana sellainen - Mia

7.9.2013 Oulun Lammassaaressa pidettiin jo toista kertaa löytökoiralauantai.
Me Onnin kanssa oltiin lupauduttu töihin sinne Kodittomat Bulgarian koirat ry http://bulgariankoirat.com/  puitteissa,
oltiin lupauduttu hankkimaan termarit kahvia ja teetä varten,
ja lisäksi kehäsihteeriksi mätsäriin. Kaikki hommat tehtiin :)

Hillan ja Mian kohtaloksi jäi tällä kertaa jäädä kotiin

Keskusteltiin Mian kanssa että hänen ei kannata vielä lähteä sinne kohtalo- / lajitovereita tapaamaan kun minä en ehdi olemaan heidän kanssa, ja se tuntui passaavan. Miaa vielä pelottaa vieraat koirat, niin opetellaan aivan rauhassa vähän kerrallaan. Mia on muutenkin kovin mukavuutta rakastava. Se painelee aamuisin kun lähden töihin, ensimmäisenä nukkumaan ja kun palaan Mia tulee viimeisenä vastaan. Hillalle käy kaikki, mukaan tai ei - se on niin Hilla - iihhana labbatori.

Onni lähtee mukaan jos vaan pääsee. Onni voisi olla vaikka koiramaailman suumahher, niin paljon se tykkää autoilusta, ei siis haittaa vaikka kaikki ei olisikaan niin koiramaisen ihanaa. Välittömästi kun olin keittänyt termareihin kahvit ja vedet ja pakkasin ne + kassin autoon - jonotti Onni jo omasta ovestaan sisään. Oma ovi = vänkärin paikka :D , oikeasti ei mikään hymyn asia mutta mun pitäis saaha se turvajuttu siihen penkkien taakse !

Matkaan kohti Oulua ja Lammassaarta.

Anne tuli ihanien Espanjan koiriensa ja miehensä kanssa pitämään kanttiinia. Termarit Annelle ja me Onnin kanssa lähdettiin ottamaan mätsäri ilmoittautumisia vastaan.

Kun itse näyttely alkoi Onni joutui kiinni puuhun siihen lähelle, ja siellähän se oli myös Ninan ihana sènjorita <3
Katsoin Onnin haukkukuplaa, kun se puun alla odotti - rusettipäisen Espanjan sènjoritan kanssa, luki kuplassa, että "jos tämän oisin tienny niin kottiin oisin jääny, täällä puun alla karvaturrin kanssa".

Onni ja Ninan koira jonka nimeä en muista mutta tiedän sen olevan Espanjan tyttöjä eli Sènjorita

Onni nyt kun on sellainen, että leikkii vaikeasti tavoiteltavaa eikä halua kenellekkään paljastaa ettei ole enää aivan priima "kundi", mutta loppu viimein hyppää typyjen selkään jos vaan pääsee. Se on yrittänyt Miaakin opettaa - ei Mia sellaisesta välitä - höh. Sieltä kehän laidalta kun tätä paria seurasin - kuulin ainakin yhden yhteisen dueton. Harmi, kun Ninan kehä loppui aikaisemmin niin Onni meinasi jäädä yksin. Menin ja hain Onnin mun kans kehäsihteeriksi ja johan tuli hyviä valintoja :D

Näyttely osaltamme oli ja meni kivasti - sitten kahville ja Onnille pala kasvispiirakkaa ( ja jos joku juoruaa Onnin ravintoterapeutille ja personaltrainerille siellä fitfarmilla, niin saa kuulla haukun - kuulemma - niin oli jo nälkä) - Kasvispiirakasta puheenollen Onni kummasteli kovasti kun tuomari moitti aivan helvetin laihoja koiria "lihavaksi", että pitää grillikauden läskit laihduttaa pois - tsiisus - Onni rukkaa on pidetty kauhealla kuurilla jo monta kuukautta ja se läski siellä turkin alla on muuten tiukassa.!!! Kaikki laihduttaneet sen tietävät - paitsi julkkikset joille kaikki on helppoa :/. 

No otettiin kuitenkin rennosti, juotiin kahvit, syötiin piirakat ja sillä siisti !

Sitten katottiin Best in match show kehää - ja kyllä kait Onni voi sanoa että on "sukua julkkikselle"
- keneenköhän tuo koira on tullut kun tykkää julkkiksista??? ( lukekaan Pohjois-Karjala blogi)
Nimittäin siellä voitto tuli ensinnäkin Raaheen Sileäkarvaiselle Collielle  "Masalle" ja omistajalleen  Kaisalle <3    ONNEA -- HAU    (molemmilla kielillä)

Toinen koira rivissä Iiris ja kolmas koira Masa

Toinen ja kolmas oli jotakin - ei niistä sen enempää....

4. oli Sieläkarvainen Collie "Iiris" (kaverii!!!!) ja Päivi ja tietty Raahesta - ONNEA -- HAU

Tämä sukulaisuus -  Masa ja Iiris on Onnille hyvän tutun ihmisen Sirpan kasvatteja Dane Amor kennelistä
http://www.daneamor.com/

kauniita koiria ja niin samannäköisiä ja kokoisia että pitää kysyä kuka on kyseessä :)

Oltiin siis voittajan ja nelosen + tietty kaikkien puolesta iloisia !!
Jos linjat on kunnossa ( niinku tuomari kehoitti, huom, muita koiria ), Onnikin voi joskus ehkäää...

jepulis, päivä alkoi olla lopuillaan ja aloimme keräämään meidän tavarat, kiitimme meitä autteneita ja pikkuhiljaa ajattelimme lähteä kohti kotia. Astuin autoon Onni edellä ja mietin, että kuka on oksentanut auton lähelle kun niin haiskahtaa?? Noo, mitään ei näkynyt mutta haju jäi. Eikait siinä muuta kun ajaa aivan kamalassa oksennuksen hajussa kotiin ja miettiä kuumeisesti mistä moinen tulee.

Koti pihaan päästyäni tulin ulos autosta huomasi että olin survonut, polkenut ja mitä vielä - ISOA KOIRAN PASKAA lattiaan - vanha sanonta kuuluu "Hajussa kasvaa jos olla jaksaa"
jee mulla on toivoa...

Yhtä asiaa Onni ei aio Hillalle haukkua, nimittäin makkaransyönti kilipailua - muuten sillä tulis
                                                :/ märy :/

Kotona oli iloiset ystävät vastassa ja oli paljon Hillalla ja Mialla luettavaa vaatteista ja käsistä ja Onnin turkista päivän tapahtumista ja tavatuista ystävävistä !!!

Kiitos löytökoiralauantai <3

Otettiin niitä ilmoittautumisa Onnin ja Ninan kanssa

Kehässä hieno lyhytkarvainen mäyris herra

kovasti oli rotukoiria mutta Onni on leuhka kun siinä on monta rotua ainaki 2

meijän kehän punaisten 4 voittajaa

Sunnuntai olikin löytömyyrä sunnuntai - joita minä hikipäässä pelastin mutta olkoon se oma tarinansa - ehkä

 

Minä lähden Pohjois-Karjalaan..

Vaihdan farkut verkkari housuun  ;)

Johdatellaan tää juttu vaikka näin:

Okei - näyttelykoirat saavat  reissata kotimaassaan ja sen ulkopuolella omistajiensa kanssa,
mutta niin saa meidän rakkaat tavis koiratkin <3

Ajatelkaa nyt: Hilla on syntynyt Hartolassa - sieltä se on matkannut Raaheen, kulkenut minun mukana minne olenkaan mennyt.
Onni on syntynyt Kellossa (kuuluu nykyään Ouluun) sieltä tänne Raaheen, ja taas meikäläisen mukana milloin missäkin.
Mia on syntynyt Bulgariassa (sillä on EU-passikin - wau) sieltä Raaheen, vielä lentämällä, semmonen Mimmi - Mia se on, sitten taas meidän mukana siellä sun täällä ;)

Nyt sitten päästiin Pohjois-Karjalaan ja vielä melkein "työreissulle".

lähtö tunnelmissa - jännää, monta pässiä kyydissää !!

Silja, - minun ratsastuksen opettaja ja avustaa mua koirien kanssa niitä opetettaessa - kasvattaa lampaita - lampaat ovat rodultaan Kainuun harmaksia. Kaikki eläinten kanssa tekemisissä olevat ihmiset tietävät, että välillä on omaan jalostustyöhön uutta verta saatava. Nyt oli Siljan pässien vaihdon aika. Nurmeksesta Saramon kylältä löytyi kasvattaja jolla oli myös harmaksia. Sieltäpä sitten Silja lähti valitsemaan uuhille uusia isäntiä ;)

Pässit autoon ja auton keula kohti itää !! Mukaan lähti Betta (Australian kelpie) poimimaan pässi laumasta sopivat ehdokkaat. Mukaan pääsivät myös melkein paimenkoirat Hilla, Onni ja Mia.

laiva on lastattu pässeillä

mietteliäs on katse mutta palkinto odottaa perillä

Matka meni oikein joutuisasti. Onnia taisi vähän jännittää kun ei meinannut autossa ensin rauhoittua. Sitten huomasin, että metsän reunaan on pysähdyttävä Onnin kanssa - meinasi tulla hajuhaitta, olinkin oikeassa. Niinhän se usein on että kun jotain oikein jännää tapahtuu "vessa reissu" on ensin tehtävä - eikö !!

maailman matkaajat

Matka jatkui, pässit olivat konkari matkustajia ja olivat rauhassa, samoin koirat rauhoittuivat. Betta matkusti takana omassa häkissään.

Kajaanissa pysähdyttiin syömään itse sekä juottamaan koiria ja lampaita.

Sitten moottoritie oli taas kuuma...vai pitäisikö sanoa vaan, että  tie oli kuuma ;)
Nurmeksessa poikkesimme ostamaan vuohi/lammas/vasikka puntarin. Tulipa sitten  puntarikin testattua,  Hilla ja Onni pääsivät punnitukseen (fitfarmilla on taas töitä tiedossa ).

Silja ja puntari ;)  Onnia ja Hillaa ei kuulemma saanu kuvata puntarilla - uuhh

Matka jatkui n. 20km:n verran ja oltiin perillä. Silja lähti Betan kanssa n. kilometrin päähän laitumelle, sinne piti mennä kävellen. Me jäimme odottamaan etteivät nuoret pässit säikähdä vähän "kokemattomampia paimenkoiria " heh.. saahan sitä luulla itsestään mitä vaan. Pian kuitenkin huomasin, että Onnissa olisi oikeasti pontentiaalia paimeneksi, Onni oli tosi innokas tarkistamaan, että vielä vinkassa olevat pässit voivat hyvin ja muutenkin oli vilkas pässien perään.

Päätettiin ottaa myös hyöty irti ja käytin koiria lukemassa paikallisten koirien "viestejä" tien reunoilta. En kyllä ole yhtään niin varma, että siellä kukaan ulkoiluttaa koiraa narussa, kun ei sillä kylällä montaa taloa ollutkaan ja yksi koira nähtiin häkissä - mikäpäs muu kuin

                                                   Karjalan karhukoira ;)

kiva koira, ystävällisesti meitä tarkkaili , harmi kun jäi kuva ottamatta.

Ei kait siinä mittään jos kaveri kusee päähän :/

Niimpä niin taas, sattuu ja tapahtuu: meidän Onni - poika se ei paljon naisia kumarra. Tienposkessa tytöt haistelivat kaikessa rauhassa, niin tämäpä kävelee pokkana ja kusasee kirjaimellisesti Hillaa päähän. Mitäpä tuohon enää voisi sanoa!!
Mulla sattu kuin ihmeenkaupalla olemaan kamera kädessä - dokumettiaineistoa tekstin yläpuolella - eipä pääse Onni poika selittelemään :)

Siellä oli oikeasti kaunista - ei haitannut sadekuuro

Vanhan kaupan lava oli kiva paikka

Onnilla oli vaan pässit mielessä - se oli ihan täpinöissään

Onnilla oli tiukka paikka kun pässejä alettiin vaihtamaan vinkasta - sanoin sille, että on pässi koko koira iteki kun niin oli täpinöissään - ei meinannut karvoissaan pysyä. Uusien pässien kanssa piti olla vähän varovaisia etteivät säikähdä kun eivät olleet ilmeisesti koiraan tottuneet. Betta osaa hommat ja tietää mitä tekee mutta Onni paimenella on koulutus vielä kesken. Onni on ollut paljon vuohien kanssa mutta ne ei olleet kuulemma kivoja kun niillä oli SARVET !

pieni karanteeni koppi, missä yksi iso pässi odotti, toiset tulivat laitumelta

Hilla ja Mia viis veisasivat pässeistä - niille taisi olla tärkeää että ruokahuolto reissussa pelasi eli nakkeja säännöllisin väliajoin - kiitos. Melko rentoja typyjä ; ) hyvä niin.

Yllä olevassa kuvassa pikku mökissä oli jo yksi isoakin isompi pässi odottamassa (olikin oikea jättiläinen) ja taisi siellä olla joku pikkuinenkin, se pieni ei lähtenyt mukaan. Laitumelta tuli veljekset kyytiin.

Taas laiva oli lastattu. Mutta kun lähdimme ajamaan vinkka heilui kuin heinämies. Päätettiin jonkun matkaa ajettuamme pysähtyä katsomaan onko kaikki hyvin. Silja meinasi että siellä saattaa olla kunnon tappelu menossa nimittäin iso pässi ja veljekset kun eivät olleet tuttuja keskenään, niin toinen veljeksistä päätti tehdä selvää isosta pässistä. Siellä ne pojat sitten ottivat vähän matsia :/

Valtimolla tien varressa oli kyltti majatalo Puukarin pysäkistä ja sinne siis - vinkan ovi auki ja tilanne katsaus. Hikipäässähän ne pässit siellä otteli. Silja erotti pässit, minä vahdin ovea etteivät karkaa kun niitä siirrettiin. Kun kaikki oli ok, päätettiin ottaa kahvit mukaan.

Tapahtuikin iloinen yllätys - menimme sisälle, meidät otettiin iloisesti vastaan. Minä rupesin katselemaan ympärille, että missä niitä pahvimukeja on??
Anni - emäntä ystävällisesti sanoi, ettei heillä sellaisia ole, kahvi juodaan siellä. No, minä otan kupin ja etsin pannua ja kysäisen, että mistä minä sitä kahvia saisin?  Anni sanoi, että kahvi tulee pöytään.

Voi ihanuus - eihän tälläistä voi olla, siis voin vain istua ja odottaa - mikä palvelu.
Elämä on niin - take away - joka paikassa. En voinut kuvitellakaan, että istuskelen ja rupattelen vieraiden ihmisten kanssa. Niinhän ei ruukata tehä ??!!

Meillä meni tunti Puukarin pysäkillä, Anni emäntä istui juttelemaan vieraidensa kanssa, ei sellaistakaan enää usein näe ja koe.
Yleensä huoltoasemilla poiketaan - äkkiä kahvit kurkusta alas - vessaan ja menoksi.

Anni - emännällä oli pikku apulainen - Ansa vauva - rauhallinen ja iloinen lapsi <3

oikealla Anni ja Ansa-vauva, takana Silja keskellä Tornioon matkalla olleita vieraita

Puukarin pysäkki - ihana paikka

Kaunis paikka, mahtavat maisemat

Sieltä sain mukaani tuoreen ruisleivän ja kauran helmiä puuroa varten - luomua tietysti !!
Musta on kauhean kiva aina tavata julkkiksia - onni potki tänäänkin.
Jotenkin koin, että paikka ja Anni ovat tutun oloisia. Kysyin Annilta että oletko ollut tv:ssä?
Hän oli - muistatteko viimetalvelta ihanaa sarjaa nimeltään -paluumuuttajat - Anni ja hänen miehensä Jarno Korhonen olivat yksi pariskunnista, kenestä ohjelma sarja kertoi ;)  Hienoa !!

Mahtavia yrittäjiä <3. Lukekaa heidän kotisivut - katsokaa facebookista
Sinne uudelleen!!!
 http://www.puukarinpysakki.fi/fi/etusivu/


Ajelkaa käymään tai ohi ajaessanne pysähtykää siellä ja nauttikaa <3

Mutta mutta, kaikki yllä oleva tapahtui torstaina 22.8
tänään perjantaina 23.8 Hilla ja Mia menivät härppimään maa-ampiaisen pesää. Hilla ehti alta pois, mutta Mian kimppuun pikku viheliäiset hyökkäsivät.
Ampparit pistivät Miaa kylkeen - ja voi vaan kuvitella, että kipeää kävi!! Mia pyöri ja valitti, yritin kiirehtiä sitä kotiin että voin antaa ensiapua. Soitin varalta eläinlääkärille. Kyy tabletin annoin ja jos olisi ollut homeopaattista apista sitä olisin antanut heti.
Kyytabletti alkoi auttamaan noin puolessa tunnissa, vei varmaan kirvelyn ja enimmän kivun.

Se maa-ampiaisen pesä kierrettiin päivemmällä kaukaa....

"Timantit on ikuisia"

                                       Niin on....
                                       Koirilla "Dimangi" pannat (kuvia tulee kunhan saan kaikki samaan kuvaan)
                                       Mulla on magneettikoru ja sekin Dimangi - ihanuus 
                                       Mun työvälinepakki on bling bling melkein Timantti
                                       ja sitten vielä Cheek laulelee aiheesta joka päivä, sekin passaa
                                       ja ja ja..

                                       Mikäpä meidän on ollessa            

                                

huohh... kohta ope tulee - ketähän karvaturreja sillä on mukana?

Koululaisen mietteitä:
Tänään koulu tulikin kotiin. Silja tuli koirien kanssa ja harjoiteltiin omassa ympäristössä.
Fani oli suht ok, vähän Miaa jännitti aluksi mutta se meni ohi.
Sitten kun Silja otti autosta Fanin lisäksi Toffeen - muistatte se vaaleita pitkiä karvojaan heiluttavan karvakasan (joku paimenkoira, tuumaa Mia) silloin pääsi HAUKKU - vitsi ei voinut mitään. Pelastukseksi vein Mian toiseen suuntaan, mutta Mian mielestä hänen hengen pelasti lihapulla - no, miten vaan ;)

Silja vei Fanin ja Toffeen meidän portaille ja Mia kipitti omalle isolle kivelle katsomaan jotta näkisi mitä ne siellä tekee - ei yhtään mitään, joten huoh.. eivät ainakaan ole menossa sisälle -----vielä...

Mian kanssa ohitettiin pihan reunaa pitkin nuo toiset turrit ja hyvinhän se meni.

Silja laittoi koirat autoon ja koko muu porukka, paitsi Siljan koirat, mentiin kahville. Kahvittelun keskeytti ammattiopiston porukka, kun toivat Mellille oman asunnon, se kun haluaa muuttaa omilleen. Siinä samassa Silja keksi, että koska harjoitus meni hyvin ja portailla olevat vieraat koirat eivät tuottaneet Mialle tuskaa, hän ottaa Fanin meille sisälle. Hilla ja Onni ilahtuivat pienestä mustasta villakoirasta ja niin se Miakin huomasi että vaaraton se on mokoma. Mia hyppäsi nojatuoliin ja valtakunnassa kaikki hyvin.

Silja sanoi että Mialla on niin valtava kokemus laumassa elämisestä että se näkyy, juttu on siinä ettei se halua ottaa sitä vastuuta ja tässä me ollaan menty iso harppaus eteenpäin. ;)




Katsokaapas tätä, toinen antibioottipäivä pe 16.8 ja Hilla jo satunnaisesti varaa kipeälle jalalleen, mitä ei vielä tänään perjantaina aamulla käyttänyt lainkaan.
Kipeä se silti on, mutta tästä on vain yksi suunta - parempaan!!

Olen tässä ajatellut, että pitäisikö tehdä empiirinen tutkimus aiheesta
"kissojen huoneistot" ?
 Miten ihmisten kissat asustavat kotonaan??

Minun Melli - killillä on nyt kaksi omaa asuntoa + muut tilat.
Eka asunto on minun sauna. Tämä kilpikonna värityksellinen kisuli on asunut siellä kaikki nämä vuodet mitä ollaan täällä asuttu. Sillä on siellä oma tyyny ja  karvapehmuste ja varma lämmitys - lämminvesi boileri.

Nyt sen piti saada tuollainen kesämökkimalli, jossa on tosi hyvä ilmastointi, hometta ei tuu varmasti muualle kuin korkeintaan puitteisiin. Ihana on mökki ja tänään kun se tuotiin kotiin - on sitä sitten pitänyt sisustaa urakalla.

Matti, tämä keltainen komea poju jakaa Mellin kanssa sauna huoneiston, hänellä on myös oma tyyny ja sen karvapehmuste, niin ja se lämmitys. Mutta Matilla taitaa olla olla huusholleja pitkin kylää. Yöt luuhaa ja hoitelee asunto bisneksiä ja mitä lie. Aamuyöllä tulee kotiin omaan saunaan nukkumaan.

Tupakeittiö on meillä kaikilla yhteinen. Siellä pitää olla kissoille lekottelu paikat, mistä saa tarkkailla koirien touhuja.

Matti tuskin innostuu tuosta Mellin mökistä, joten saa neiti pitää ihan rauhassa oman "residenssinsä"!!

Näin meillä miten muilla??
 
 

Voihan äkämätauti eiku hot spot ....

Hilla koira sairastaa, häntä hellikäämme. 
Lääkkehillä hoidelkaa Hilla ystäväämme. 
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi. 
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi. 

Patjaksensa parahin matto levitellään, 
Peitteheksi toinenkin kääritähän hellään. 
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä, 
Itse käymme uinumaan hänen vierellensä. 

Vahtikissa vartio uskollisna häntä, 
Kunnes koittaa aamunkoi, hän ei Hillaa heitä. 
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme. 
Hilla-raukan kuntohon aamuksi jo saamme
                              

 

                                 Oikea tassu ilmassa, diagnoosi to 15.8 paha märkivä HOT SPOT
                     
Halavatun, halavatun, halavattu, pakanan, pakanan äkämä - eiku hot spot

Hilla on koko kesän saanut nauttia uimisesta. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta - Hilla ei voinutkaan astua oikealla takajalalla kun olimme aamulenkillä keskiviikko aamuna 14.8. 
Hillaa tuntui inhottavan pieninkin ruohonkorsi, eikä jalkaa maahan voinut laskea.  Tultiin kotiin ja suihkutin tassut ja silloin se totuus paljastui - tassun pohja anturoiden välistä aivan rikki ja märkivä.

Yritin saada aikaa Ouluun tutulle eläinlääkärille mutta hän oli vapaapäivällä. Ei auttanut kuin soittaa kunnaneläinlääkärille ja hänen sijaselle saimmekin ajan. Lääkäri katsoi hieman puhdisteli ja totesi sen olevan furunkuloosia eli äkämätauti. Emme saaneet antibioottia vaan  betadinella puhdistus ja fuciderm voidetta perään - sillä mennään.

Iiiikkk - nyt on torstai 15.8 ja Hilla on huonompana :(  :(
Huomasin että fuciderm aiheuttaa Hillalle kipua / kirvelyä ja  ainakin kovaa tuskaa. Tulehdus oli levinnyt kuin kulovalkea :(
Huuhtelin lämpimällä vedellä fucidermin pois ja  se helpotti Hillan oloa selvästi.

Soitin heti Univet Otukseen kun se aukesi klo 8 ja sain tutulle eläinlääkäri Tiina Tiihoselle ajan. Olipa taas pitkä päivä odottaa tuskaisen koiran kanssa että pääsemme vastaanotolle klo 13.30.
Eläinlääkäri Tiina tutki, otti näytteen - ja tutkittuaan sen hän tuli ja totesi sen olevan juuri sitä mitä arvelikin eli tälläinen teksti:

"diagnoosi:
OTJ anturanvälissä HOT SPOT        ( oma huomautus: no jo paikan keksi )

Hillalla on oikean takajalan anturanvälissä paha märkivä ihotulehdus, hot spot. Tulehdusalueelta otetussa näytteessä nähtiin paljon bakteereja ja tulehdussoluja."

Heti kotona tehtiin betadine haude niinkuin Vilja varsalle aikanaan. Betadine ei kirvele ja se vie kipua. Nyt Hilla on ihan rauhassa tuppo jalassa iltaan saakka. Antibioottikin aloitettiin heti.

Fuciderm voide sai komean ilmalennon - viiiuuhh....

Jos nyt jotain hyvää tästä haluaa ajatella niin seuraavat asiat voisi mainita:

Mia on kovin Hilla orientoitunut vaikka Onni onkin Einarin kanssa poikaystävä. Nyt ollaan käyty lenkillä Mia ja Onni keskenään mun kanssa. Hyvin menee, Mia on niinkuin ketään ei olisi pois matkasta.

Toinen juttu: tänään Mia teki sitten eka reissu eläinlääkäriin täällä. Tuli aivan reippaasti sisälle, tutki paikkoja innokkaasti ja tuli toimenpidehuoneeseen kaikkien mukana niinkuin olisi siellä ennenkin käynyt. Nuuhki ja tutki uteliaana eläinlääkäriä - siis super hyvä kokemus <3

Meille tuli tiistaina 13.8 uusi hieno sänky. Sängyn tuotto menee hyvään tarkoitukseen Dog Force One ry järjestön  kodittomien koirien hyväksi ja se on tehnyt Maija Koppanen.

Sänky on tosi hieno ja siinä oli aivan ihana patja valmiina. Juupa juu, toin sen kotiin ja rupesin esittelemään sänkyä sen varsinaiselle haltijalle eli Mialle. Suuremmitta eleittä kaikkien ohi itse hänen kuninkaallinen korkeutensa Melli-Killi marssi paikalle, meni sänkyyn - hieman sitä haisteli ja asetteli itsensä mukavasti makuulle. Että se siitä sitten - Mian sängystä. Kuka sinne enää uskaltaa mennä kun valtijas itse on jo siellä :/

Toivossa on hyvä elää, sillä Mellille on ammattiopiston pojat puualalta valmistaneet ikioman 2,5x2,5m kanttiinsa olevan ulkohäkin ja saadaan se perjantaina kotiin, jospa tämä sänky unohtuu ja uusi koti on sitten kivempi - toivotaan ainakin ;)

Fitfarm uutisia: Onni oli lihonut muutaman sata grammaa.....se on käyny salaa jääkaapilla sillä mittään en oo antanu .....

Voiko puun hypnotisoida ?

Mian mielestä voi !!
No minkä ihmeen takia - siksi että kun puu hypnoosissa kaatuu, sieltä tippuu se ihana orava jonka Mia on nähnyt sinne kipittävän.

Tarkalleen ottaen on kolme puuta tässä lähiympäristössä, mitkä ovat aivan nirvanassa tuon Mian jäljiltä. No, kerrompa tarkemmin:

Kaikki sai alkunsa siitä kun Mia tuli kesäkuun 3 päivä tänne meille. Ei siinä varmaankaan montaa päivää mennyt kun olimme lenkillä ja eka orava kipitti koirien kirsun edestä puuhun, nii-in ensin siihen yhteen, sitten toiseen ja vielä kolmanteenkin. Eihän tässä mitään, mutta jokaiselle lenkille lähdettäessä, Mialla on tulenpalava kiire jonkun noista puista luokse. Puun alla hän nostaa määrätietoisesti katseen ylös ja silloin se alkaa - TUIJOTUS - noilla ihanilla vaaleilla silmillään se vaan tuijottaa puuta ylöspäin. Kuka tahansa sellaisesta "kaatuisi !

Eräänä päivänä päätin, että katsotaan kauanko tuijotus kestää - ja se kesti - jos olisin jäänyt siihen Mian kanssa tuijottamaan, olisin kaiketi hypnoosissa itsekkin. Olen pohtinut jo sellaista asiaa, että ovat varmaan ihmiset ihmeissään jos jokin iltapäivälehti kohta kirjoittaa "Raahen seudulla suuret männyt kaatuvat tuntemattomasta syystä". Jos tällaisia kirjoituksia ilmaantuu, voitte laittaa viestiä eteenpäin ettei kysymys ole kun n.40cm ja 12kg koirasta joka haluaa tiputtaa oravia puista ;)

Mian muita kuulumisia:

Oppikoulu jatkuu ensiviikolla, viikon tauon jälkeen. Olemme harjoitelleet ulkoilua "kaupungissa" ja se sujuu oikein kivasti. Olemme nähneet koiria ja ne on sujunut oikein hyvin. Suuri musta rotweilerkaan ei pelottanut. Metsässä vapaana vastaan tullut vehnäterrieri oli hieman pelottava, mutta me väistettiin ja vehniksen omista otti koiransa hienosti kiinni kun minunkin koirat olivat kiinni.

Tänään menimme Ouluun kylään ja koirapuistoileen. Kyläpaikka on mieluisa ja siellä Mia juoksee suoraan keittiöön ja istuu, töpö heiluu kuin viimeistä päivää. Ei tarvitse kovastikaan älynystyröitä vaivata kun tajuaa että nakkiahan se Mia odottaa ( kaikki muutkin kerta ovat rivissä ).
Koirapuistossa oli afkaaneja toisessa aitauksessa mutta ei haitannut, Mialla oli omat hajustelut ja menot!!

Minä yritin viihdyttää koiria ja saada heitä juoksemaan. Jep, aluksi se onnistui mutta kun  menin muka piiloon ja huutelin, josko koirat tulis mua etsimään - tuloksetta. Olin sellaisen mäen takana joten en nähnyt mitä tapahtui ja miksi koirat eivät tulleet. Oli pakko lähteä katsomaan mihin koirat jäivät - Onni oli ainut joka sieltä sitten köpötteli mun luo.
Siellä ne olivat Hilla, Mia ja Einari portilla ja arvatkaa mikä vei voiton minusta

a) toiset koirat
b) mielenkiintoisemmat ihmiset
c) jokin ruuan tapainen rasva maassa

jos vastasit C :  BINGO!!
Miten voi olla niin ruuan tai sen tapaisen himo ????
(johtuneekohan meidän fitfarmista, kohta saan syytteen koirien nälässä pitämisestä kun pitää maastakin dyykata :/  ).

Positiivinen ajattelu - sain itse liikuntaa - jee ...
ensiviikkoon ja oppikoulu kuulumisiin ;)

Fitfarm ja Hillevin remppa

Ajattelimpa kertoa farmista mitä olen tässä kohta yli puolivuotta koirilleni pitänyt - se on Hillan ja Onnin Fitfarm !!!

                                         Rehuja laittoi mokoma minut syömään :/

Tämä farmi on perustettu koirien hyvinvointia ajatellen. Koirani ovat leikattuja ja tykkäävät ruuasta ja minä syöttämisestä, tulos on ollut katastrofaalinen!

                                            Läskiä turkin alla - uuuuhhh.

Onni on noin 45cm korkea ja painoi parhaimmillaan varmaan 20kg. Laihkaria aloitettaessa Onni painoi 19,8. Aivan liikaa painoa kokoonsa nähden.

Hilla, jonka jalat ovat jo valmiiksi huonot, ei niiden taakkaa enää turhalla painolla kannata pahentaa. Hilla painoi n. rapiat 29kg,  korkeutta hiukan enemmän kuin Onnilla. Hillaa on aikalailla vaivannut hiiva korvissa sekä tassuissa. Olemme syöneet eläinlääkäriltä ostettua allergia ruokaa, mutta eipä siitä ole apua vaivaan saatu.

Mietin asiaa ja päätin, että ok - viljat jätetään pois ja raakaruoka tilalle. Olin jo aiemmin lukenut Malin Ekblomin kirjan - Koiran luonnollinen ruokinta  ja päätin ottaa Maliniin yhteyttä. Malin alkoi auttamaan minua tässä projektissa. Ruukaahan kaikissa "fitness" paikoissa olla neuvonantajat - "personal trainerit ja ravitsemusneuvojat" - niin on nyt minunkin koirilla ;) hih

                                   pyöräily ja muu lenkkeily on kivempaa kun on turhat kilot pois


Tavoitteet: Onni n. 15kg ( se ehkä on vähän liikaa, mutta jos 16kg päästään niin hyvä). Lähtöpaino on siis 19.8. Koiralla painonpudotus on alussa hieman nopeampaa ja pikkuhiljaa normaalipainon lähestyessä tahti hiipuu. Käytännössä, kun pudotettavaa on 4,8kg - menee siihen 17kg saavuttamiseen n. 2kk ja loput pari kg . 2kk.
Hillalla tavoitteeksi asetettiin 25kg eli 4 kg lähtöpainosta.

Ruoka: koirat saavat n.2% painostaan ruokaa.  Yleensä raakaruokaa annetaan n. 2-3% koiran painosta. Ruokinta muutettiin niin että koirat ruokailivat 3 viikon siirtymän jälkeen vain kerran päivässä. Ruoka annetaan mihin aikaan sattuu päivästä, ettei tule sellaista odottavaa hetkeä tiettyyn aikaan. Alussa on tärkeä varmistua siitä, ettei keho ole säästöliekillä. Käytännössä lisätään hieman ruuan määrää ja rasvaisuutta, jotta käynnistetään keho polttamaan rasvaa eikä lihaksiaan. Jos tässä alkuvaiheessa painoa tulee lisää, ei pidä huolestua, mutta jos paino nousee vielä 2-3vk tiputetaan ruuan määrää mutta ei rasvapitoisuutta. Tämä on tärkeää, sillä jos ruuassa on vain vähän rasvaa, keho ei päästä omista varastoistaan helposti irti. Myös paastoajat voivat olla pidempiä.

Ruokaan kuuluu 3-4 erilaista lihalajia, sekä luutonta lihaa, että lihaa jossa on jauhettu luu seassa. Lihan lisäksi annetaan sisäelimiä ja mahalaukkua. Ihraa, jota laitetaan koirille n. 20-30g / ateria. Hyvää kasvisöljyä, olen käyttänyt sekä kylmäpuristettua vehnänalkioöljyä että kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä. Kasvissoseen osuus on ollut n. puolet ateriasta. Normaalisti kasvissosetta riittää 1/3 osa mutta kunhan saadaan paino tippumaan niin voin tuota suhdetta sitten muuttaa. Joillakin koirilla kasvissose voi löysyttää kakkaa, mutta meillä ei sellaisesta ole ollut tietoakaan. Ruoka-annoksien koko vaihtelee - toisinaan koirat saavat (Onnia esimerkkinä käyttäen), 250g / pv, toisena päivänä 350g / pv jos normaali annos on 300g / pv.

Täytyy kyllä myöntää että koirat saavat pedigree "hammastikut" joka päivä, mutta se heille (ja minulle) suotakoon. Nyt kun Mia on tullut tulee kaikille annettua nakkia koulutustilanteissa, mutta ne palat ovat niin hävyttömän pieniä ettei kait se haittaa.

Kyllä, ymmärrän että tällaisella farmilla treenaaminen on tavoitteellista joten kaikenmaailman nakit ja muusit ovat liikaa, mutta huomioin sen sitten ruuan määrässä. Punnitsen koirien ruuan tosi tarkasti. Jos on tullut paljon makupaloja, on se pois päivän ruuasta.

Koirat käyvät samalla puntarilla kerran viikossa, samaan aikaan päivästä. Ehdottomasti samalla  puntarilla siksi, että puntareissakin voi olla eroja. Puntari ja kylkiluiden metsästys on tässä lajissa se mitä tarkkaillaan. Lisäksi olen kuvannut koiria säännöllisesti huomatekseni muutokset - saa olla löysää nahkaa, mutta nahan alla olevaa rasvakertymää ei.

So far so good - Hilla on lähes tavoite painossaan ja neitokainen onkin saanut kiitosta uudesta muodostaan (saattaa syntyä kirja - Hillevin remppa). Hillan kilot tippuivat kevyesti.
Onni on matkalla - kiloja karissut 2,6 ja paino tällä hetkellä painoa 17,2. Onnin kanssa on oltava tarkka ettei anna samankokoisia makupaloja kuin Hillalle ettei Onnin kuuri mene aivan pieleen.

Seuraava punnitus on lauantaina 3.8. sitten taas katsotaan Onnin toivottavasti uusia lukemia ;)

Mia syö samaa ruokaa kuin Hilla ja Onni. Ruokaa hän saa 2% painostaan. Mia painaa 12kg eli 240g /päivä. Mialle tällainen ruokavalio on varmaan ollut aika ihmeellinen, mutta kovasti tuntuu ruoka kelpaavan.

Päivitän tähän blogi osioon varsinkin Onnin kuulumisia painonpudotuksesta ja kun tavoitepaino saavutetaan pitänee käydä ainakin yhdet kisat - eiii sentään fitness kisoja - vaan match show - sopii paremmin karvaturrien kauneuskilpailuksi ;)  ja vielä jos tulot menisivät hyvään tarkoitukseen niille jotka varoja tarvitsevat !!

kuulumisiin !!