Niimpä niin; vastuu - mitä se tarkoittaa ja kuka sen ottaa - koiran näkökulmasta ??
Miaa pelottaa vieraat koirat. Joku voisi äkkiseltään ajatella, "että sehän on elänyt isossa koiralaumassa" - joo-o, mutta se ei olekaan niin yksinkertainen asia.
Bulgariassa, laumassa on ollut koira, joka on todennäköisesti ottanut vastuun laumasta ja sen hyvinvoinnista tai se on voinut olla myös ihminen - lempeä auktoriteetti - johon koirat ovat luottaneet - "ei hätää, olette turvassa". Mutta tilanne muuttuu, kun Mia on vaihtanut laumaa ja koko ympäristöä. Se ei voi olla vielä varma siitä, kuka ottaa vastuun silloin, kun sitä pelottaa - pieni koirarukka miettii sitä, pitääkö vastuu ottaa hänen itsensä ja onko hänestä siihen.
Nyt minun ihmisenä on nyt oltava se lempeä auktoriteetti - joka ohjaa Miaa uskomaan siihen, ettei tarvitse pelätä ja minä ohjaan hänet pelottavista tilanteista pois.
Miten kaikki sitten tapahtuu? Siitä kerron seuraavaksi kun eilen aloitimme KIVA-TEAM kouluttaja Silja Virranniemen opastuksella opiskelun - idealla "pois peloista - elämään" ;)
Aloitimme harjoituksen tapaamalla hieman kauempana Siljan kotipihasta. Aivan kuin sattumalta autoni viereen tuli Siljan musta kissa. Siljan tullessa paikalle, juttelimme harjoituksen kulusta ja miten minun tulee toimia.
Silja otti kissan syliin ja aikoi viedä tämän kotiin ja ottaa pienen mustan kääpiövillakoiran Fanin tilalle. Mia haisteteli ympäristöä ja huomasi, että Silja palaa, mutta ei aluksi huomannut, että sylissä ollut kissa oli vaihtunut mustaan koiraan. Annoin Mian tutkia edelleen ympäristöä. Silja laski hieman etäämpänä rauhallisen Fanin maahan. Mia katsoi Fania ja tajusi, että se on koira. Fani osaa rauhoitella hienosti ja kun Mia osoitti rauhoittavia eleitä palkitsin hänet välittömästi. Silja sanoi, että saa palkita vaikka koko ajan. Mia istuskeli välillä ja katseli Fania ja Siljaa. Mia kyseli Siljaltakin, että onko turvallista ;). Yhdessä vaiheessa Mia hakeutui minun taakse ja siitä palkittiin heti sekin oli luottamuslause minua kohtaan, - siellä olen turvassa.
Mia ei hakkunut, ehkä välillä jännitti, mutta muuten ok. Sitten aloitimme Fanin ohittelun. Menimme aivan rauhassa Fanin ohi. Mialle maistui makupala ja kaikki onnistui hyvin. Ideana on se, että jos Mia olisi panikoinut ja halunnut paeta tilannetta - silloin minun tehtävä on antaa hänelle tilaa ja mahdollisuus siihen, olisimme kävelleet niin pitkälle kuin olisi ollut tarve. Sitten kun meno poispäin loppuu - tulee namia. Väistämisen idea on siinä, että kun tarpeeksi väistää, riittävän kaukaa ja huomaa että se on turvallista tuon ihmisen kanssa, ei viitsi enää väistää ja voi alkaa luottavaisin mielin ohittamaan vieraita koiria ( turvallisia tietenkin ).
Mia ohitti maltillisesti Fanin ja Siljan ja meidän ei tarvinnut mennä kilometria, vaan Mia hienosti lähti mukaani takaisin kun sitä pyysin. Tilanne oli kaikille kiva ja rauhallinen. Välillä menin kyykkyyn ja pyysin namilla liikkeelle kun jäi ns."haju" päälle ;)
Sitten Silja vaihtoi koiraa. Hän haki upean 11v. Australian kelpie Betan. Betta on maailman paras paimenkoira ja vieraiden koirien kouluttaja - konkari niissä hommissaan. Betta huomasi heti nähdessään Mian että "arkajalka" ja alkoi osoittaa rauhoittavia signaaleja. Haisteli maata - käänsi ystävällisin puolensa jne. Mitä teki Mia?? Hän luotti jo Siljaan ja sitä kautta Bettaan, - nuo ovat rauhallisia - siis turvallisia - ei haukkunut - katsoi ja lähti mukaani kun pyysin. Mikä oli sitten meidän suhde - onnistunut - ja mikä tunne minulle tuli, olin niin iloinen tästä tilanteesta. Tuo Siljan kehuma, ilmeikäs pikku Mia osoitti, että kun häntä kuunnellaan ja annetaan tilaa mennä siihen tahtiin mihin hän kykenee - kaikki menee hyvin! Osasin palkita Miaa oikeissa kohdissa, sekin oli hyvä!!
Harjoittelimme siinä aikamme kaikessa rauhassa ja sitten laitoin Mian autoon. Sovimme Siljan kanssa yhdestä tapaamisesta hänen luonaan, jolloin käydään läpi kaikki Siljan koirat: Fani, Betta, Alma (saksanpaimenkoira) ja Toffee ( Serra de airesinpaimenkoira). Kaikki koirat ovat hyvin koulutettuja paimenkoiria, jotka tekevät oikeita töitä kotonaan lampaiden, vuohien ja hevosten kanssa. Koirat ovat Siljalla mukana koirien koulutustilanteissa aina tarpeen mukaan.
Seuraava vaihe on että Silja tulee koirien kanssa tänne meille ja harjoittelemme koti ympäristössä. Sitten taas katsotaan.
Silja todella kehui Miaa. Mialla on selkeät eleet ja koiran kieli. Mialta ei tarvitse vaatia kaikkia hienouksia tässä vaiheessa, kun se on niin nöyrä ja halukas oppimaan muutenkin.
Silja rohkaisi meitä sanomalla, että "hyvä tulee" ja minä tiedän sen ;)
Näihin tunnelmiin nyt ja perjantaina 26.7 jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti