Boris sekä pennut Mia (pidempi piirto päässä) tuolla boriksen hartioiden kohdalla ja Teija, Boriksen pään kohdalla. Kuva on otettu 14.2.2012, vähän tuota ennen nämä sisarukset ovat löytyneet pussista tarhan läheisyydestä. Boris vaikuttaa turvalliselta pienille pennuille.
Miten joku voi hylätä noin ihanat luontokappaleet?? Samoin Boriksen ?? Ei sitä vaan voi ymmärtää.
Mutta nyt tämän päivän teemaan eli koulupäivä osa 2;
Pohdin antoisan koulutustuokion jälkeen ja itseasiassa usein muulloinkin sellaista, että kuinkakohan moni ihminen haluaa koiransa tutustuvan toisiin koiriin. Mitä sitten, jos se ei olekaan mahdollista koira pelkää, ei tule toimeen toisten koirien kanssa, leikit menevät liian rajuksi tai jonkin muun syyn takia. Mitä tekee tai ajattelee omistaja - harmistuu. Eikö riitä että koira elää onnellisena omassa laumassaan koirakaveriensa kanssa tai omistajan - omistajien harrastus / lenkkikaverina. En tiedä onko ajatuksessani perää, mutta ajatus sai minut tätä aihetta jälleen pohtimaan.
Mian kanssa opin tänään jo heti koulutuksen alkuhetkissä, että Mian ei tarvitse tutustua vieraisiin koiriin koska hän niitä vielä pelkää. Tätä olen ajatellut itsekkin, mutta Silja vahvisti käsitykseni. Riittää, että Mia pystyy elämään niiden kanssa etäämmällä, rentona, tilanteesta hermostumatta. Nii-in Mia on elänyt laumassa, mutta voihan olla, että nyt tällä hetkelle Mia mielessään toivoo "meidän elävän omassa pienessä laumassa", Hillan ja Onnin kanssa.
Meillä ei ole kuin yksi pyörätien pätkä (4km pitkä). Kun kuljen sitä, tunnen jo aivan koirieni takia velvollisuudekseni väistää vastaan tulevia koiria. Poikkeuksena sellaiset koirat jotka ovat olleet koirieni kanssa tekemisissä jo useamman vuoden. Kapeassa paikassa ei aina rauhoittavatkaan signaalit riitä jos koira tuntee olonsa tukalaksi ohittaa läheltä toinen koira. Lujittaahan kauempaa väistäminen myös koiran ja omistajan välistä suhdetta, koira luottaa siihen että ihminen osaa löytää turvallisen reitin toisen koiran ohi.
Harjoituksen aluksi Miaa pelotti tulla autosta, hän oli havainnut Siljan ja Fanin. Nostin Mian ulos autosta ja kannoin hieman kauemmas ja laskin maahan. Miasta Fani oli kovin kiinnostava. Mia oli rento ja ehkä halusi heiman tutustuakin tuohon pieneen rauhalliseen villakoiraan, mutta emme vielä menneet sille asteelle. Vaikeutimme tehtävää ja Silja haki Betan. Kaikki meni hyvin, Betta kiinnosti ja ohittelimme siinä aivan rennosti. Sitten oli Toffeen vuoro - tuo karvainen vaalea "pitkätukka" tuli Siljan kanssa rauhallisesti alueelle missä Mian kanssa olimme. Mia jumittui paikoilleen ja katsoi - ei lähtenyt mukaani vaikka pyysin. Olin ohjaamassa Miaa poispäin Toffeesta. Silja kehoitti hieman vetämään Miaa liikkeelle, koska sekin kertoo hänelle, että minä päätän ja tiedän minne mennään. Kerrottakoon, että Mialla on valjaat ja en häntä repimällä vedä vaan ikäänkuin nostan hänet liikkeelle. Heti kun Mia liikkuu hihna löysää ja koira saa palkan.
Mia jumitti aika monta kertaa, mutta kun menin yhteen suuntaan etäältä Siljan ja Toffeen kiertäen, palasin samaa reittiä ja näin annoin Mialle mahdollisuuden huomata, että tiedän turvallisen reitin ohittaa tarpeeksi kaukaa. Harjoitus onnistui hyvin.
Alma koiran vuoro on ensi kerralla, ja tapaamme vielä ainakin kerran sittenkin Siljalla.
Nyt on sitten kotiläksyjen vuoro:
Tottelevaisuutta, eli
Nimi - nimestä tulee tehdä koiralle merkityksellinen. Opetan sen Mialle niin hyvin että aina kun mainitsen nimen hän kääntyy minuun päin tietäen, että silloin tarkoitan jotakin. Voin nakata vaikka nakkipalan reagoinnista tai jos Mia on lähellä, hän saa rapsutukset. Pää asia on, että Mia reagoi heti nimeen.
Luoksetulo - yhdistän sen nyt tuohon nimeen - palkkaan aina luoksetulosta. Mia ei ole vielä vapaana, mutta teen luoksetuloa läheltä ja siihen perustuen, että aina kun kutsun nimellä, siihen kannatta reagoida.
Nimeä ja luoksetuloa harjoitellaan joka päivä.
Harjoituksen päätteeksi Mia käveli hienosti hieman kohti Toffeeta, kurvattiin ennen heitä autolle. Mia meni auton alle, minun tehtävä oli olla määrätietoinen ja pyytää Mia lempeästi mutta selkeästi autoon, niin Mia tuli auton alta ja hyppäsi autoon.
Kotona otettiin jo pienet tottelevaisuus harjoitukset ;)
Tuon jälkeen Mia makoili pihalla kun harjoittelin vuoronperään myös Hillan ja Onnin kanssa.
Hilla kiipeää vaikka puuhun kun on nakkeja - se on niin pro <3
Samat voi sanoa Onnista - mutta onhan heillä jo elämän tuoma pitkä kokemus. Mialla kaikki ihanuus on edessä<3
Seuraava koulupäivä 29.7
Ihana Boris ja pikkuhaukut. Olen Boriksen kummi ja tuttuja ovat nuo muutkin. Kiva löytää uusi lukemisen arvoinen blogi! :)
VastaaPoistaHei merja, Surullista on että nyt tämä pikkukoirien ystävä on poissa :/
PoistaIhanaa kun olet löytänyt meidät :D